Juhannus

Eipä vuosiin ole ollut niin hieno juhannussää kuin tänä vuonna! Nautimme siis ulkoilmaelämästä oikein kunnolla. Juhannustraditioihimme kuuluu suvun yhteinen illan juhannuspiknik. Huipennuksena kokon polttaminen. Siitä sitten siirrytään nukkumaan sitä mukaa kun silmäluomet alkavat painaa. Piknikkiä on edeltänyt savusaunominen, sitä ennen on tehty vihdat ja valmisteltu illan syömiset. Juhannuspäivänä juhla jatkuu meillä yleensä rennolla oleilulla ja yhteisillä kahvitteluilla sekä kakutteluilla. Rento oleilu on juhannuksena tosi tärkeää, sillä yleensä olemme aika puuhakkaita.

IMG_4303

Juhannusta odotellessa

Ihanaa, juhannus on tulollaan! Juhannusviikon kunniaksi sneak peak savusaunan rantaan ja saunalle.

Uppotukit ovat kauniin harmaita ja veden kuluttamia.

Uppotukit ovat kauniin harmaita ja veden kuluttamia.

 

 

Sauna on rakennettu vanhoista hirsistä.

Sauna on rakennettu vanhoista hirsistä.

 

Rantakiviä

Rantakiviä

 

 

 

Mattopyykkipäivä

 

IMG_4203

 

Moderni mattopyykkäri ei enää jynssää mattojansa laiturilla juuriharjan kanssa. Ehei, sillä saippuavesi ei tee hyvää järviluonnolle. Saippua rehevöittää vesistöjä, ja kaikki saippuavedet pitää imeyttää maaperän kautta. Koskee niin ihmisten- kuin mattojenpesuvesiäkin.

Iloluodossa on jo kauan sitten siirrytty painepesurin aikaan mattojenpesuhommissa. Meillä on aivan tätä tarkoitusta varten kestopuiset terassilaatat, jotka nostetaan kevään ensimmäisen mattopyykin aikaan varastosta seinän viereen. Siinä ne sitten ovat valmiina odottamassa matonpesu-inspiraatiota. En urakoi kaikkia mattoja kerralla, vaan aina muutaman kerrallaan. Tässä ovat saamassa kyytiä savusaunalta tuodut likaiset matot, joiden tilalle vein puhtaat odottamaan juhannussaunojia. Samalla puhdistuu kotoa tuotu kuramatto.

Kasvukauden satonäkymät…

…näyttävät olevan jotain aivan ihmeellistä. Toukokuun lopun helle sai aikaan jotain sellaista, mitä en ole koskaan eläissäni nähnyt. Nyt kun mennään kesäkuun puolivälissä, mansikkamaamme on niin täynnä mansikanraakileita, että eivät meinaa varret niitä jaksaa kantaa. Omenapuissa on miljoona pientä omenaa. Metsä täynnä vihreitä, kypsymistä odottavia mustikoita. Vadelmien varret notkuvat niin nuppuja, kukkia kuin jo kehittymässä olevia vadelmanraakileitakin.

Viikonloppu tuli taas Iloluodossa vietettyä, ja tämmöisiä ihmeitä ihmeteltyä. En ole koskaan nähnyt omenapuissa niin paljon tulevia omenoita. Niitä täytyy aivan varmasti tiputella osin pois, sillä eivät puiden oksat ikinä kestä sellaista määrää satoa. Joka tapauksessa oksat pitää tukea tukikepein. Toivotaan, että pihlajanmarjakoit pysyisivät poissa tänä vuonna. Saataisiin vuosisadan sato! Tänä syksynä kokeilen omenaviipaleiden kuivaamista. Viime syksynä kokeilin pakastaa omenalohkoja, ja ne toimivat ihan hyvin piirakoita varten. Yleisimmin tulee keiteltyä soseita ja hilloa, ja talviomenoitahan voi varastoida kellarissakin ja syödä syksyn, talven mittaan sellaisenaan.

Lennokkaat on suunnitelmat, toivotaan että ne pihlajanmarjakoit tai muut ötökkäiset eivät ammu suunnitelmiani alas…

 

IMG_4241

Kesäistä!

Viime viikonloppuna juhlittiin koulun päättäjäisiä ja koululaisten loman alkajaisia. Ja mikäpä oli juhliessa kelin helliessä! Kevätjuhlan jälkeen ajoimme suorinta tietä maalle nauttimaan kesästä. Kesäfiilis oli kyllä käsi kosketeltava!

Iloluoto on kahden järven välissä, ja näistä pienempi järvi oli lämminnyt kauttaaltaan 23-asteiseksi. Siinä kelpasi polskia! Isompi järvi oli vähän viileämpi, mutta uimalämmintä sekin. Pärskis ja molskis.

Kasvimaahommia oli tarkoitus viikonloppuna tehdä enemmänkin, mutta keliolosuhde aiheutti laiskamadon pureman. Niinpä osa istutustöistä jäi vielä seuraavalle viikolle. Kylvin kuitenkin porkkanaa, punajuurta, sipuleita ja kukkia. Mansikat kukkivat valtoimenaan. Ja metsässä oli suuria mustikan raakileita, mikä ilahdutti ja hämmästytti. Kedon kukat tuntuvat räjähtävän kukkimaan, kaikki yhtä aikaa, luonto on kukkameri. Seuraavassa pieni tuokiokuva kylväjän tuumaushetkestä.

 

Kuva

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkukesän ihanat villiyrtit

Villiyrit ovat muodikkaitakin tällä hetkellä. No, itse en rouskuta salaatissani voikukkia enkä friteeraa pieniä horsmia, mutta joitakin kulmakiviä yrttielämässäni on. Alkukesästä on hyvä kerätä näitä ihanuuksia talven varalle. Ja suoraan käyttöön.

Mesiangervo. Se on rakkain. Se tuoksu, se maku, se uskomaton eteerinen aromi.

Kuva

Hyvänä kakkosena luonnon yrteistä on vadelma. Niin mesiangervon kuin vadelmankin lehdet voi vain kuivata ja rapistella purkkiin, sieltä sitten teen sekaan talven synkkinä iltoina. Jos haluaa tehdä asian ihan viimeisen päälle oikein, niin tuoreet lehdet pyöritellään vähän niinkuin palloiksi, niin että niiden rakenne rikkoutuu. Sitten laitetaan lasipurkkiin ja tiivis kansi päälle, pimeään, joksikin aikaa. Purkissa lehdet hikoilevat.  Ja sitten vasta kuivataan.

Itse en kyllä ole tuota ”oikein” -osastoa suinkaan aina tehnyt. Vadelman lehdet maistuvat muuten aivan ihanille, niissä on upea kepeä aromi ja naisille suotuisia vaikutuksia.

Mustikan lehtiä olen kuivatellut talven varalta -purnukkaani myös.

Sitten viime vuosien suosikkini, mustaviinimarjan lehti. No onkohan tuo mustaviinimarja sitten luonnonyrtti, siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Kokeilkaapa laittaa tuore mustaherukan lehti vihreän teen sekaan. Ahhh.

Ihanista ihanimmat teenjuontihetket olen viettänyt seuraavanlaisessa kokoonpanossa: Kuppiin laitetaan vadelman ja mustikan lehtiä, mustikan kukkia, omenankukkia, viinimarjanlehtiä… mitä nyt sattuu olemaan. Haudutetaan, lisätään hunajaa. Nami.

Nokkosia kuivaan myös, mutta en kelpuuta niitä teekuppiini. Niitä laitan keittoon, sämpylätaikinaan, pannukakkutaikinaan. Niin, ja hiusvärin sekaan. Tummille hiuksille oivallinen hiusvärin tummentaja.

Tyrnit

Kuva

Kasvimaan laidalla kasvaa tyrnipensaita. Meillä oli monia vuosia ongelmia saada poikatyrni talvehtimaan. Satoa ei meinattu saada kun se poika otti ja kuoli aina talvella. Uusi taimi ei ehtinyt pölyttää tyttötyrnejä ja sadot jäivät hyvin vähäisiksi. Nyt olemme parina vuonna saaneet satoa. Tyrni on kyllä jalo marja. Siinä on uskomaton maku. Hyvin tyjäkkä, kyllä, mutta kirpeyden takaa paljastuu jotain hyvin jaloa, pehmeää, erityistä.

 

Alkukesän ihana vehreys

Nyt kun on kevät ja kesä, niin ajatuskin siitä että itse asiassa vain joitakin viikkoja sitten oli vielä lunta… 

 

Alkukesän ihmeellinen vehreys ja herkkyys ovat hieman hankaliakin asioita. Itse olen enemmän kypsän kesän ihminen, siis jos nyt täytyisi ihan välttämättä valita. Joskus aikaisemmin tunsin jopa pientä ahdistuksen poikasta alkukesällä. Se on niin ihanaa, ja samaa aikaan tietää että kohta villit kukat lakastuvat, koivun lehdet saavat tummanvihreän värin… No, elämä on opettanut nauttimaan hetkestä. Alkukesä on ihanaa. Keskikesä on ihanaa. Loppukesä on ihanaa, ja talvellakin on ihanaa! Silti, lempivuodenaikani, loppukesä ja alkusyksy. 

Mutta sinne on nyt vielä pitkästi aikaa. S-sana voi nyt vielä olla pannassa ihan kokonaan.

Tämän kesän lehdet puhkesivat Iloluodon pihaan toissa viikonloppuna. Viime viikolla ne olivat jo ihan kokonaisia lehtiä, vaan vienon vihreitä. Se valo, mikä niiden läpi siivilöityy, on ihmeellistä. 

 

Kuva

Valkosipulia

Onko mikään ihanampaa kuin itse kasvatettu, tuore valkosipuli? Saapa nähdä nautitaanko meillä sellaisesta syksyllä! Valkosipulien kasvattaminen on osoittautunut haasteelliseksi, sitä on yritetty monena vuonna mutta aina on tapahtunut jotain. Kuivuutta, märkyyttä, rikkaruohoja… Valkosipulin kasvattaminen vaatii pitkäjännitteisyyttä, sillä se ei näillä leveysasteilla tule valmiiksi yhdessä vuodessa.

Viime syksynä pisteltiin kynsiä maahan. Ne olivat lähteneet hyvin kasvuun ja työnsivät nyt tummanvihreitä laihoja. Mitäpä siis muutakaan kuin repimään nämä ihanuudet maasta irti ja istuttamaan ne uudelleen tämänvuotiselle kasvupaikalleen. Kuva

Kuva

Valkosipuli tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen. Siispä istutuskuopan pohjalle kauhotaan/multaan sekoitetaan jotain ravitsevaa, vaikka kanankakkaa tai kompostimultaa. Nyt laitoin kanankakka-merilevälannoitetta, kun sitä sattui olemaan.

Sitten sipulit asetellaan maahan ja ne laitetaan kaulaa myöten mullan sisään.

Miten herkkiä ja kauniita. Ja osa niin pieniä, niillä on suuri taistelu edessään jotta selviävät lautaselle asti.

Kuva

Kasvimaakausi on avattu!

Keväällä on ihanaa saada työntää sormensa multaan. Kutinahan alkaa jo talvella. Täytyy saada kaivaa puutarhakirjat esiin, hypistellä kuivattuja kukansiemeniä, suunnitella taimikasvatusta ja kasvimaan tulevan kesän istutuksien järjestystä.

Kasvimaa oli käännetty viime syksynä kertaalleen. Nyt keväällä toisen kerran. Ylivuotinen komposti kärrättiin pellolle ja sekoiteltiin mullan sekaan. Sitten vaan hara käteen ja muotoilemaan penkkejä. Samalla haran piikkeihin tarttuvat ylimääräiset rikkaruohot ja juuret.

Viime vuonna tein meillä oli porkkanan viljely pienemmällään kuin vuosiin. Vain neljä riviä eri värisiä kesäporkkanoita: oransseja, keltaisia, valkoisia ja violetteja. Rakastan niitä, ne ovat ihania, mutta eivät kauhean pitkää varastointia kestä. Ne on tarkoitettu syötäväksi syksyllä ja alkutalvesta. Tänä vuonna tein kaksi penkkiä syys- ja talviporkkanaa. Seuraavalla mökkireissulla vielä yksi penkki niitä kauniita, värikkäitä kesäporkkanoita.

Porkkanoiden viljelystä olen oppinut vuosien varrella pikku hiljaa sen, että rivivälien kanssa ei kannata kitsastella. Kitkeminen ja myöhemmin kesällä porkkananniskojen multaaminen ovat todella tikkuista touhua ahtaassa penkissä. Nyt riviväliksi laitettiin haran terän verran, se on n. 35-40 cm. Näyttää kyllä todella ylimitoitetun leveältä näin keväällä, mutta tuhlaileva maankäyttö palkitaan myöhemmin kesällä. Leveissä riviväleissä mahtuu heiluriharaa heiluttelemaan tai nitistämään rikkaruohot vaikka kapealla rautaharavalla.

Kuva

Uskollinen rautaharava on nähnyt monet koitokset, mutta tämä vanha ja väsyneen näköinen on vaan kaikista paras. Haralla muotoillaan penkit hieman koholle, meidän penkki on n. neljä metriä pitkä ja teen aina neljä riviä jokaiseen penkkiin. Rivit merkitsemme suoriksi vetämällä köydellä jälki multaan, sitä pitkin sitten haravan varrella tms. teen syvemmän istutusuran. Ura kastellaan ja sitten vaan kylvämään. Jos maa on kovin märkää niin kastelun voi hyvin jättää välistä. Porkkanan kylväminen on aika työlästä koska siemenet ovat pieniä, mutta säästeliäs käyttö palkitaan myöhemmin harvennusvaiheessa. Itse olen harvoin käyttänyt siemennauhoja, niiden laittaminen on kyllä kaikkein helpointa. Tosin riviin voi jäädä sitten koloja jos siemenet eivät idäkään.

Alakuvassa sitten jo pari valmista riviä. Sää suosi istuttajaa todellakin, saatiin aurinkoa nenänpäähän.

IMG_3942