Avainsana-arkisto: luonto

Veneretki

Vastaa

Luonnon muovaamat ihanat poukamat, tiedättehän, sellaiset joissa hieno hiekka valuu varpaiden välistä ja rantaa saa kahlata pitkän matkaa, ennen kuin jalat lakkaavat tapaamasta pohjan… Tällainen ihana paratiisi löytyy moottorivenematkan päästä mökiltä. Meillä on ikivanha moottorivene, jolla ajelemme harvakseltaan, oikeastaan vain muutaman kerran kesässä, joskus on ollut vain yksi tai kaksi kertaa. Uskollisesti tämä kuitenkin pyydettäessä meidät siirtää hiekkaranta-elämästä nauttimaan. Retkeilypaikka on saari, eli sinne ei ilman venettä pääsisikään. Laavulla on hyvä paistaa makkarat evääksi. Sitten uidaan, uidaan ja uidaan. Välillä kaivetaan taas eväskassit esiin ja sitten taas uidaan sekä nautitaan auringosta.

Mökkielämä on irtautumista arjesta. Saman irtautumisefektin huomaa silloin, kun vene irtoaa laiturista ja matka alkaa. Ollaan lomalla lomalta, ajatelkaa mitä luksusta! Saaressa ei mietitä paljonko on kello, pitäisikö kasvimaa kitkeä tai mustikoita poimia. Takaisin rantaan palataan ruskettuineina, onnellisina ja raukeina. Yleensä myös nälkäisinä, sillä eväitä ei taida koskaan olla tarpeeksi.

IMG_4947IMG_4996IMG_5013IMG_4978IMG_5021IMG_5046IMG_5056

 

Aivan mieletön vadelmasato

Vastaa

IMG_4846

Olen kovasti innostunut marjastaja ollut lähes koko elämäni. Lapsena marjastin vanhempieni kanssa. No, sitten siinä tuli jokusen vuoden tauko nimeltään teini-ikä ja nuoruus. Mutta heti parinkympin paremmalla puolella olen jatkanut tätä harrastustani. Harrastushan on aika laimea sana kuvailemaan asiaa, joka rytmittää vuodenkiertoa, tuottaa suuresti iloa, poistaa stressiä ja tuo tilalle terveyttä. Kaupan päälle saa pakastimet pullolleen terveellistä ja hyvää!

Meilläpäin mustikkasato oli kyllä määrällisesti runsas, mutta laadullisesti vähän kehno. Sitten alkoivat kypsyä vadelmat, ja niiden suhteen voin kyllä puhua vuosikymmenen vadelmasadosta!

Voitteko kuvitella mitään ihanampaa kuin auringon lämmittämät, makeat metsävadelmat..?

Kasvukauden satonäkymät…

Vastaa

…näyttävät olevan jotain aivan ihmeellistä. Toukokuun lopun helle sai aikaan jotain sellaista, mitä en ole koskaan eläissäni nähnyt. Nyt kun mennään kesäkuun puolivälissä, mansikkamaamme on niin täynnä mansikanraakileita, että eivät meinaa varret niitä jaksaa kantaa. Omenapuissa on miljoona pientä omenaa. Metsä täynnä vihreitä, kypsymistä odottavia mustikoita. Vadelmien varret notkuvat niin nuppuja, kukkia kuin jo kehittymässä olevia vadelmanraakileitakin.

Viikonloppu tuli taas Iloluodossa vietettyä, ja tämmöisiä ihmeitä ihmeteltyä. En ole koskaan nähnyt omenapuissa niin paljon tulevia omenoita. Niitä täytyy aivan varmasti tiputella osin pois, sillä eivät puiden oksat ikinä kestä sellaista määrää satoa. Joka tapauksessa oksat pitää tukea tukikepein. Toivotaan, että pihlajanmarjakoit pysyisivät poissa tänä vuonna. Saataisiin vuosisadan sato! Tänä syksynä kokeilen omenaviipaleiden kuivaamista. Viime syksynä kokeilin pakastaa omenalohkoja, ja ne toimivat ihan hyvin piirakoita varten. Yleisimmin tulee keiteltyä soseita ja hilloa, ja talviomenoitahan voi varastoida kellarissakin ja syödä syksyn, talven mittaan sellaisenaan.

Lennokkaat on suunnitelmat, toivotaan että ne pihlajanmarjakoit tai muut ötökkäiset eivät ammu suunnitelmiani alas…

 

IMG_4241

Alkukesän ihanat villiyrtit

1 vastaus

Villiyrit ovat muodikkaitakin tällä hetkellä. No, itse en rouskuta salaatissani voikukkia enkä friteeraa pieniä horsmia, mutta joitakin kulmakiviä yrttielämässäni on. Alkukesästä on hyvä kerätä näitä ihanuuksia talven varalle. Ja suoraan käyttöön.

Mesiangervo. Se on rakkain. Se tuoksu, se maku, se uskomaton eteerinen aromi.

Kuva

Hyvänä kakkosena luonnon yrteistä on vadelma. Niin mesiangervon kuin vadelmankin lehdet voi vain kuivata ja rapistella purkkiin, sieltä sitten teen sekaan talven synkkinä iltoina. Jos haluaa tehdä asian ihan viimeisen päälle oikein, niin tuoreet lehdet pyöritellään vähän niinkuin palloiksi, niin että niiden rakenne rikkoutuu. Sitten laitetaan lasipurkkiin ja tiivis kansi päälle, pimeään, joksikin aikaa. Purkissa lehdet hikoilevat.  Ja sitten vasta kuivataan.

Itse en kyllä ole tuota ”oikein” -osastoa suinkaan aina tehnyt. Vadelman lehdet maistuvat muuten aivan ihanille, niissä on upea kepeä aromi ja naisille suotuisia vaikutuksia.

Mustikan lehtiä olen kuivatellut talven varalta -purnukkaani myös.

Sitten viime vuosien suosikkini, mustaviinimarjan lehti. No onkohan tuo mustaviinimarja sitten luonnonyrtti, siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Kokeilkaapa laittaa tuore mustaherukan lehti vihreän teen sekaan. Ahhh.

Ihanista ihanimmat teenjuontihetket olen viettänyt seuraavanlaisessa kokoonpanossa: Kuppiin laitetaan vadelman ja mustikan lehtiä, mustikan kukkia, omenankukkia, viinimarjanlehtiä… mitä nyt sattuu olemaan. Haudutetaan, lisätään hunajaa. Nami.

Nokkosia kuivaan myös, mutta en kelpuuta niitä teekuppiini. Niitä laitan keittoon, sämpylätaikinaan, pannukakkutaikinaan. Niin, ja hiusvärin sekaan. Tummille hiuksille oivallinen hiusvärin tummentaja.