Onko mikään ihanampaa kuin itse kasvatettu, tuore valkosipuli? Saapa nähdä nautitaanko meillä sellaisesta syksyllä! Valkosipulien kasvattaminen on osoittautunut haasteelliseksi, sitä on yritetty monena vuonna mutta aina on tapahtunut jotain. Kuivuutta, märkyyttä, rikkaruohoja… Valkosipulin kasvattaminen vaatii pitkäjännitteisyyttä, sillä se ei näillä leveysasteilla tule valmiiksi yhdessä vuodessa.

Viime syksynä pisteltiin kynsiä maahan. Ne olivat lähteneet hyvin kasvuun ja työnsivät nyt tummanvihreitä laihoja. Mitäpä siis muutakaan kuin repimään nämä ihanuudet maasta irti ja istuttamaan ne uudelleen tämänvuotiselle kasvupaikalleen. 

Valkosipuli tarvitsee paljon ravinteita kasvaakseen. Siispä istutuskuopan pohjalle kauhotaan/multaan sekoitetaan jotain ravitsevaa, vaikka kanankakkaa tai kompostimultaa. Nyt laitoin kanankakka-merilevälannoitetta, kun sitä sattui olemaan.

Sitten sipulit asetellaan maahan ja ne laitetaan kaulaa myöten mullan sisään.

Miten herkkiä ja kauniita. Ja osa niin pieniä, niillä on suuri taistelu edessään jotta selviävät lautaselle asti.