Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2013

Juhannus

Eipä vuosiin ole ollut niin hieno juhannussää kuin tänä vuonna! Nautimme siis ulkoilmaelämästä oikein kunnolla. Juhannustraditioihimme kuuluu suvun yhteinen illan juhannuspiknik. Huipennuksena kokon polttaminen. Siitä sitten siirrytään nukkumaan sitä mukaa kun silmäluomet alkavat painaa. Piknikkiä on edeltänyt savusaunominen, sitä ennen on tehty vihdat ja valmisteltu illan syömiset. Juhannuspäivänä juhla jatkuu meillä yleensä rennolla oleilulla ja yhteisillä kahvitteluilla sekä kakutteluilla. Rento oleilu on juhannuksena tosi tärkeää, sillä yleensä olemme aika puuhakkaita.

IMG_4303

Juhannusta odotellessa

Ihanaa, juhannus on tulollaan! Juhannusviikon kunniaksi sneak peak savusaunan rantaan ja saunalle.

Uppotukit ovat kauniin harmaita ja veden kuluttamia.

Uppotukit ovat kauniin harmaita ja veden kuluttamia.

 

 

Sauna on rakennettu vanhoista hirsistä.

Sauna on rakennettu vanhoista hirsistä.

 

Rantakiviä

Rantakiviä

 

 

 

Mattopyykkipäivä

 

IMG_4203

 

Moderni mattopyykkäri ei enää jynssää mattojansa laiturilla juuriharjan kanssa. Ehei, sillä saippuavesi ei tee hyvää järviluonnolle. Saippua rehevöittää vesistöjä, ja kaikki saippuavedet pitää imeyttää maaperän kautta. Koskee niin ihmisten- kuin mattojenpesuvesiäkin.

Iloluodossa on jo kauan sitten siirrytty painepesurin aikaan mattojenpesuhommissa. Meillä on aivan tätä tarkoitusta varten kestopuiset terassilaatat, jotka nostetaan kevään ensimmäisen mattopyykin aikaan varastosta seinän viereen. Siinä ne sitten ovat valmiina odottamassa matonpesu-inspiraatiota. En urakoi kaikkia mattoja kerralla, vaan aina muutaman kerrallaan. Tässä ovat saamassa kyytiä savusaunalta tuodut likaiset matot, joiden tilalle vein puhtaat odottamaan juhannussaunojia. Samalla puhdistuu kotoa tuotu kuramatto.

Kasvukauden satonäkymät…

…näyttävät olevan jotain aivan ihmeellistä. Toukokuun lopun helle sai aikaan jotain sellaista, mitä en ole koskaan eläissäni nähnyt. Nyt kun mennään kesäkuun puolivälissä, mansikkamaamme on niin täynnä mansikanraakileita, että eivät meinaa varret niitä jaksaa kantaa. Omenapuissa on miljoona pientä omenaa. Metsä täynnä vihreitä, kypsymistä odottavia mustikoita. Vadelmien varret notkuvat niin nuppuja, kukkia kuin jo kehittymässä olevia vadelmanraakileitakin.

Viikonloppu tuli taas Iloluodossa vietettyä, ja tämmöisiä ihmeitä ihmeteltyä. En ole koskaan nähnyt omenapuissa niin paljon tulevia omenoita. Niitä täytyy aivan varmasti tiputella osin pois, sillä eivät puiden oksat ikinä kestä sellaista määrää satoa. Joka tapauksessa oksat pitää tukea tukikepein. Toivotaan, että pihlajanmarjakoit pysyisivät poissa tänä vuonna. Saataisiin vuosisadan sato! Tänä syksynä kokeilen omenaviipaleiden kuivaamista. Viime syksynä kokeilin pakastaa omenalohkoja, ja ne toimivat ihan hyvin piirakoita varten. Yleisimmin tulee keiteltyä soseita ja hilloa, ja talviomenoitahan voi varastoida kellarissakin ja syödä syksyn, talven mittaan sellaisenaan.

Lennokkaat on suunnitelmat, toivotaan että ne pihlajanmarjakoit tai muut ötökkäiset eivät ammu suunnitelmiani alas…

 

IMG_4241

Kesäistä!

Viime viikonloppuna juhlittiin koulun päättäjäisiä ja koululaisten loman alkajaisia. Ja mikäpä oli juhliessa kelin helliessä! Kevätjuhlan jälkeen ajoimme suorinta tietä maalle nauttimaan kesästä. Kesäfiilis oli kyllä käsi kosketeltava!

Iloluoto on kahden järven välissä, ja näistä pienempi järvi oli lämminnyt kauttaaltaan 23-asteiseksi. Siinä kelpasi polskia! Isompi järvi oli vähän viileämpi, mutta uimalämmintä sekin. Pärskis ja molskis.

Kasvimaahommia oli tarkoitus viikonloppuna tehdä enemmänkin, mutta keliolosuhde aiheutti laiskamadon pureman. Niinpä osa istutustöistä jäi vielä seuraavalle viikolle. Kylvin kuitenkin porkkanaa, punajuurta, sipuleita ja kukkia. Mansikat kukkivat valtoimenaan. Ja metsässä oli suuria mustikan raakileita, mikä ilahdutti ja hämmästytti. Kedon kukat tuntuvat räjähtävän kukkimaan, kaikki yhtä aikaa, luonto on kukkameri. Seuraavassa pieni tuokiokuva kylväjän tuumaushetkestä.

 

Kuva