Villiyrit ovat muodikkaitakin tällä hetkellä. No, itse en rouskuta salaatissani voikukkia enkä friteeraa pieniä horsmia, mutta joitakin kulmakiviä yrttielämässäni on. Alkukesästä on hyvä kerätä näitä ihanuuksia talven varalle. Ja suoraan käyttöön.

Mesiangervo. Se on rakkain. Se tuoksu, se maku, se uskomaton eteerinen aromi.

Hyvänä kakkosena luonnon yrteistä on vadelma. Niin mesiangervon kuin vadelmankin lehdet voi vain kuivata ja rapistella purkkiin, sieltä sitten teen sekaan talven synkkinä iltoina. Jos haluaa tehdä asian ihan viimeisen päälle oikein, niin tuoreet lehdet pyöritellään vähän niinkuin palloiksi, niin että niiden rakenne rikkoutuu. Sitten laitetaan lasipurkkiin ja tiivis kansi päälle, pimeään, joksikin aikaa. Purkissa lehdet hikoilevat.  Ja sitten vasta kuivataan.

Itse en kyllä ole tuota ”oikein” -osastoa suinkaan aina tehnyt. Vadelman lehdet maistuvat muuten aivan ihanille, niissä on upea kepeä aromi ja naisille suotuisia vaikutuksia.

Mustikan lehtiä olen kuivatellut talven varalta -purnukkaani myös.

Sitten viime vuosien suosikkini, mustaviinimarjan lehti. No onkohan tuo mustaviinimarja sitten luonnonyrtti, siitä voidaan olla montaa eri mieltä. Kokeilkaapa laittaa tuore mustaherukan lehti vihreän teen sekaan. Ahhh.

Ihanista ihanimmat teenjuontihetket olen viettänyt seuraavanlaisessa kokoonpanossa: Kuppiin laitetaan vadelman ja mustikan lehtiä, mustikan kukkia, omenankukkia, viinimarjanlehtiä… mitä nyt sattuu olemaan. Haudutetaan, lisätään hunajaa. Nami.

Nokkosia kuivaan myös, mutta en kelpuuta niitä teekuppiini. Niitä laitan keittoon, sämpylätaikinaan, pannukakkutaikinaan. Niin, ja hiusvärin sekaan. Tummille hiuksille oivallinen hiusvärin tummentaja.